Deep Red - Syvänpunainen

Vihjasin aiemmassa postauksessani, että on tulossa uusi elokuva työnimellä Deep Red. Kyseessä on jatko Iron Sky leffa-saagalle, tarkalleen ottaen tekeillä, tai ainakin suunnitteilla, on trilogia, jossa seikkaillaan Marsissa, punaisella planeetalla, jonne punavärin kuuluisimmat omistajat Neuvostoliiton kommunistit ovat perustaneet onnistuneen siirtokunnan. Onnistuneen siinä mielessä, että vaikka yhteys kotiplaneettaan ja emämaahan katkesi jo vuosikymmeniä sitten, niin siirtokunta edelleen elää ja voi hyvin.

Kannustava WC-kirjoitus: "hihi uskalsin kirjoittaa" "hyvä sä"

Alkuperäisten Iron Sky elokuvien ohjaaja, Timo Vuorensola, ja tuottaja, Tero Kaukomaa, ovat palanneet jo kerran kuopatun tarinansa pariin. Iron Sky: The Coming Race eli Iron Sky 2 rahoitettiin osittain Indiegogo joukkorahoitusalustan kautta. Alusta mahdollistaa päivitysten tekemisen kampanjan seuraajille. Viimeisin päivitys oli vielä jokin aika sitten vuodelta 2020, mutta nyt tasoittaessaan tietä franchisen uudelle polulle kampanjan vanhat fanit on aktivoitu kahdella kampanjapäivityksellä, jossa on kerrottu Deep Red -projektista.

Mikä ihmeen Iron Sky?

Tietäjät tietävät, että ensimmäisessä Iron Sky-elokuvassa kuunatsit tulevat maahan. Katalyyttinä on tietysti yritys hyödyntää Kuun mineraaliresursseja. Elokuvan lopussa homma pieleen isosti ja suurvallat aloittavat sodan kaikkia vastaan, jonka lopputuloksena planeetta ei ole enää elinkelpoinen. 

Toisessa elokuvassa ihmiskunnan rippeet asuvat pakolaisina natseilta vallatussa rapistuvassa tukikohdassa. Siellä käytävillä voi nähdä, jopa kuuaseman asukkaan, avustaja Jussi Koirasen. Iron Sky 2 yhdistää salaliiton liskoylivaltiaista ja ontosta Maasta. Kummallisia ja koomisia käänteitä piisaa ja lopputuloksena Kuussakin oleva tukikohta on dinosaurusten pilaama ja pieni joukko pakolaisia suuntaa kohti Marsia. Lopputekstien jo pyöriessä paljastuu, että Marsissa on jo Neuvostoliiton tukikohta.

Elokuvat 1 ja 2 tuotettiin fanien kanssa, faneja varten ja fanien rahoituksella. Elokuvat olivat suomalaisittain isoja projekteja, Iron Sky: The Coming Race oli pitkään kallein suomalainen elokuva. Hintalapusta huolimatta tuotanto kesti kauan.

Deep Red ei kuitenkaan ole teknisesti Iron sky 3 tuottaja Tero Kaukomaan mukaan. Alkuperäisten oikeuksien haltijat Iron Sky Universe ja Blind Spot Pictures menivät nurin. Aikaisempien elokuvien tapaan kuitenkin kolmannenkin tuotanto on tarkoitus joukkoistaa, tällä hetkellä elokuvaa varten etsitään alkuvaiheen sijoittajia sekä innokkaita pioneereja luovempaan ja tuotannolliseen puoleen. Salaliittoreoreetikot ovat tervetulleitta.

Tällä Deep Redillä ei tietääkseni ole myöskään mitään tekemistä Dario Argenton Profondo Rosson (Deep Red) kanssa, mutta en olisi yllättynyt, vaikka nimi olisi jonkinlainen nyökkäys Argenton suuntaan. 

Mihin tämä blogi on menossa?

Joukkorahoituskenttä Suomessa on muuttunut. Fellow Finance lopetti joukkolainauksen. Fixura siirtyi ruotsalaisomistukseen. Invesdor siirtyi saksalaiseen omistukseen ja sijoituskohdetarjonta on enemmän muualta kuin Suomesta sekä keskittynyt enemmän lainoihin, kuin sijoituksiin. Henkilökohtaisesti on kiinnostavampi omistaa osa yrityksestä, kuin antaa yritykselle laina. Joukkorahoitusalan supistuminen ja maastamuutto näkyy myös Suomen pankin tilastoissa, joka kerää dataa Suomesta.

En ole rahoittanut projekteja joukkorahoituksen kautta Mad Heidin jälkeen. En ole sattunut törmäämään kiinnostaviin projekteihin, enkä ole niitä aktiivisesti etsinyt. Blogissa on ollut hiljaista.  Muutin kauemmas Oma Maan jakelupisteistä ja kävin Espanjassa etätyöskentelemässä kolme kuukautta, minkä takia laitoin Oma Maan tauolle. Otettu etäisyys ei ole kuroutunut toistaiseksi takaisin. Kvääristökin lopetti toimintansa, vaikka sen tarinalla olisi ollut seuraajia.

Pyynikin Panimon lisäksi muitakin sijoituksia on mennyt vihkoon ja niistä useimmista olen saanut verovähennykset hyödynnettyä. Ainakin yhdestä tappiosta en huomannut alarajaa, eikä samaan vuoteen osunut muita myyntejä, joten tappio jäi hyödyntämättä ja sijoitus meni täysin nollille. Ehkä saan aikaiseksi vielä muistakin tappioista tehtyä päivityksen, jotenkin tuntuu, että rehellisyyden nimissä olisi tärkeä tuoda esiin tappiot ja epäonnistumiset, kun yhtenä luetuimmista jutuista täällä on menestykseni Phoenix Point-sijoituksessa. Tappiot eivät kaivele, koska sijoitukset tuntuivat sijoitushetkellä hyviltä ja houkuttelevilta. Vaikka vähän itseäni soimasin aikanaan tuosta veromokasta..

Jouluna pääsin pelaamaan joukkorahoitettua lautapeliä Castles of Burgundya ja viime vuonna kulutin monta päivää yhden pitkän kampanjan parissa joukkorahoitetun Kingdom Death Monster lautapeliä pelaten (huom. kampanja on edelleen kesken). Kumpikin peleistä on eri ystävien hankkimia eli en ole itse ollut missään vaiheessa rahoittamassa kumpaakaan projektia.

Kirjoittamisenergiaa ja -intoani olen suunnannut elokuva- ja kirja-arvioiden tekemiseen. Homma alkoi uudesta Dyyni-filmatisoinnista, joka suorastaan vaati analysointia. Päädyin tarjoamaan arviota Antimilitaristiin. Sittemmin olen käynyt kahdella kritiikkikurssilla, hankkinut arvostelukappaleita ja nyt tälle vuodelle olen jo sopinut useista julkaistavista teksteistä. Kritiikki-hommia edistääkseni avasin tänne oman sivun Kriitikko-Koiranen, jonne voin kerätä näytteitä teksteistäni. Tännekin, tähän blogiin siis, olen kirjoittanut Alastalonsalista ja Iron Sky -kirjasta.

Niin, mutta mihin tämä blogi on menossa?

En osaa sanoa. Olen tätä aikaisemmin kirjoittanut hyvin intuitiivisesti. Minulla oli toki aiemmin suunnitelmia ja aikatauluja. Useampi tekstin aihio, joista ei toistaiseksi ole syntynyt tekstejä on olemassa piilotettuna julkaisuna. Ja vielä jokunen on päässäkin vielä muotoutumassa.

Mutta kuten joukkorahoitusala hiipui Suomessa, myös henkilökohtainen innostukseni ja kiinnostukseni joukkorahoitusta kohtaan on maltillistunut. En ole vuosiin ollut alan seminaareissa tai konferensseissa, enkä ole myöskään seurannut minkälaisia tapahtumia järjestetään. Tosin olen parillakin sähköpostilistalla, joista saan tietoa säännöllisesti, mutta ne menevät usein nopean silmäilyn jälkeen roskakoriin. Vielä useammin ihan ilman silmäilykin.

Hyvin todennäköisesti blogiin ilmestyy edelleen joukkorahoitusaiheista tekstiä. Satunnaista. Ei kuitenkaan mitenkään säännöllisesti tai tietyllä rytmillä. Tällä hetkellä on iduillaan yksi kiinnostava projekti, joka liittyy Iron Sky universumiin. Saatan kirjoittaa siitä, kunhan ehdin tutustua siihen tarkemmin. Olen pitkäaikainen Star Wreck- ja Iron Sky -fani ja osallistuin Iron Sky: The Coming Racen tekemiseen maksullisena avustajanakin. Siis niin, että maksoin saadakseni olla avustaja ja naamani näkyy noin puolen sekunnin verran lopullisessa elokuvassa. Ja se oli moninkertaisesti huikeampi elämys, kuin mitä rahallisesti projektiin satsasin.

Joukkorahoitus kuitenkin edelleen on aiheena erittäin kiinnostava. Innostuakseni kirjoittamaan lisää tarvitsen kuitenkin uusia näkökulmia. Hainkin viime vuonna paria apurahaa, jotta voisin työstää joukkorahoitusaiheista tietokirjaa, mutta kummastakaan ei tullut myöntävää päätöstä, joten en silloin työstänyt käsikirjoitusta eteenpäin.

Essee-kurssin vessatekstit mm. toivottavat ihanaa päivää

Tänään aloitin työväen opistolla esseen ja populaarin kirjoittamisen kurssilla. Siellä innostuin kirjoittamaan blogiin tällaista esseen kaltaista välitilinpäätöstä blogiini. Opin, että essee on ehkä notkein tekstilajini ja voi olla oikeastaan mitä vain.

Pyynikin Panimossa tuli takkiin

Pyynikin Käsityöläispanimo asetettiin konkurssiin jo syksyllä 2022. Pian tämän jälkeen Aamulehti kertoi, että Pyynikkiin aiemmin sijoittamista suunnittelut Samu Saarikoski oli kasannut sijoitusporukan ostamaan käytännössä koko liiketoiminnan konkurssipesältä ja tulisi jatkamaan brändeillä. Ja näin on tähän päivään jatkunut, mutta minulla tai noin kymmenellä tuhannelle muulla alkuperäisen panimon sijoittajana ei enää ole mitään osuutta firmaan.

Vuoden 2023 alussa pesänhoitaja ilmoitti verohallinnolle, että konkurssipesän varojen määrä alittaa velat. Tämä tarkoittaa, että omistajat eivät tulisi saamaan konkurssipesästä mitään takaisin, vaan kaikki mikä saataisiin rahaksi muutettua menisi velkojille. 

2023 konkurssipesä järjesti vielä yhtiökokouksen, jossa yhtiön nimeä muutettiin, siitä tuli Raholan panimo, jotta liiketoiminnan ostanut uusi yhtiö pystyi jatkamaan vanhalla Pyynikin Panimon brändillä. Muutos ei kuitenkaan konkurssipesän tilannetta parantanut enää mitenkään, mutta panimon brändit pystyivät jatkamaan elämäänsä.

Pienenä kierrepallona Ylen kautta tuli ilmi 2025, että poliisi tutkii yhtiöön liittyvää rikosta nimikkeellä törkeä velallisen epärehellisyys.

Jää nähtäväksi mitä Pyynikin Panimon saagasta vielä paljastuu, mutta yksi on selvä. Piensijoittajana sijoitus epäonnistui. Edellisessä tekstissä ajattelin omistajien voivan olla joukkorahoitetun yrityksen vahvuus, mutta ainakaan Pyynikin osalla suurikaan omistajajoukko ei riittänyt tekemään yrityksestä menetystä.

Ihan nolliin sijoitus ei tavallisella pulliaisella välttämättä mennyt. Pirkanmaalla ja Tampereella asuneet saattoivat päästä hyvinkin hyödyntämään omistajille suunnattuja tarjouksia, itsellä alennukset jäivät niin naurettavan pieniksi, etten niitä viitsi edes huomioida. Epäonnistuneestakin sijoituksesta on kuitenkin mahdollista saada hyötyä verotuksessa, sillä konkurssia käsitellään myyntitapahtumana, jossa myynti on nollan arvoinen. Konkurssin vahvistumisen myötä siis saa myyntitappiot, jotka vähentävät kyseisen vuoden pääomatuloveroja. Tappioiden takia sijoittaminen ei kuitenkaan kannata, vaikka matka osa-omistajana olikin mielenkiintoinen. 

Aiemmat tekstini Pyynikin Panimosta:

Salaisen tiedon äärelle: Omistajat vahvuutena - 13.12.2021

Pyynikki Brewing Company uutisissa - 26.4.2021

Panimoihin sijoittamisesta: Brewdog ja Pyynikki Brewing Company - 19.4.2021

Eikö Suomessa voi tehdä joukkorahoituskampanjoita?

Heinäkuun lopussa oli Ropecon, roolipelaajien oma festivaali, taas kerran suurempana kuin koskaan. Teemana vuoden Ropeconissa oli Uudet maailmat. Ohjelma valikoimaan kuului mahdollisuus päästä pelaamaan Trench Crusade nimistä pöytäroolipeliä. 

Trench Crusade ylitti Ylen uutiskynnyksen, koska peli on kerännyt paljon rahaa ja kehittäjä on suomalainen Tuomas Pirinen. Pirinen onnistui keräämään Yhdysvaltalaisen Kickstarterin kautta yli 3 miljoonaa dollaria yli 20.000 tukijalta (backer) ja sen päälle toiset kolme miljoonaa jälkirahoituksilla. Liekö Tuomas Pirisen vai Ylen moka, mutta artikkelissa, harmitellaan virheellisesti, että Suomesta käsin ei voi tehdä joukkorahoitusta arpajaislain takia.

Suomessa voi hyvinkin tehdä joukkorahoituskampanjoita ja täällä on muutamia verrattain suuriakin kampanjoita toteutettu. Mutta Trench Crusaden potti on kunnioitettavan suuri, jopa kansainvälisillä markkinoilla. Suoraan kansainväliseen yleisöön vetoavalle englanniksi luodulle Trench Crusadelle Kickstarter oli hyvä valinta. Samanlaista summaa ja yleisöä peli ei varmasti mitenkään olisi voinut tavoittaa keräämällä rahoitusta suomalaisella alustalla. 

Jos Suomessa voi tehdä joukkorahoituskampanjan, niin miksi jutussa väitetään muuta? Koska Suomessa vain yleishyödylliset toimijat voivat ottaa vastaan lahjoituksia tukijoilta. Suomessa joukkorahoittajat ovatkin pääasiassa ennakko-ostajia tai sijoittajia, eikä pelkkä tuen osoitus kiinnostavalle tuotteelle tai palvelulle ole mahdollista, siihen pitää liittyä vastike. 

Kickstarterin alustalla taas on mahdollista tehdä vaikkapa vain dollarin lahjoitus kiinnostavalle projektille ilman minkäänlaista vastiketta, vaikka kyseessä olisi minkälaisesta rahantekokoneesta, joka varoja kerää.  

Keräisivätkö suomalaiset luovat yksilöt, ideanikkarit ja innostujat joukkorahoituksen kautta enemmän kampanjoillaan, jos niitä olisi mahdollista tukea vastikkeetta? Todennäköisesti, mutta se vaatisi lainsäädännön uudistamista ja se on pitkän tien takana. Siihen asti isommat ja kansainvälisemmät projektit hakevat joukkorahoituksensa kansainvälisiltä alustoilta.

Demokraattinen talous ja joukkorahoitus

Joukkorahoitus on yksi demokraattisen talouden muoto. Tämä ajatus juolahti mieleeni aamulenkillä koiran kanssa. Olen hiljattain lukenut tanskalaisen Pelle Dragstedin kirjan "Pohjoismainen sosialismi - Kohti demokraattista taloutta". 

Kirjassa Dragsted argumentoi demokraattisemman talouden puolesta ja pyrkii valaisemaan esimerkein, miten taloutemme varsinkin pohjoismaissa sisältää runsaasti sosialistisia ja demokraattisia piirteitä, joskin kapitalistisen hegemonian puserruksessa suunta on kohti kapitalistisempaa ja oligarkkisempaa taloutta. Vastavoimana hän esittää mm. demokraattisen sektorin laajentamista, kriittisen infrastruktuurin valtiollistamista, julkista jakamistaloutta sekä henkilökohtaista omistusoikeutta omaan dataan. 

Teoksessa kosketetaan alustatalouttakin, mutta lähinnä monikansallisten alustayhtiöiden kritiikin myötä. Dragsted tunnistaa hyvin pääoman eli rahan merkityksen taloudellisen hyvinvoinnin taustalla sekä yritysten menestystekijänä. Kirjan lopussa listataan kymmenen uudistusehdotusta ja yhtenä niistä on pääoman saatavuuden parantaminen demokraattiselle sektorille ja konkreettinen toimenpide olisi perustaa julkinen osuustoiminnan sijoitusrahasto, joka pääomittaisi demokraattisia osuuskuntia.

Joukkorahoitusta ei mainita tai käsitellä. Joukkorahoitus onkin rahoitussektorin edelleen marginaalinen osa. Vähän niin kuin demokraattiset yhtiöt ovat yritysten joukossa marginaalissa. Joukkorahoitus olisi kirjaan kuitenkin sopinut juuri sen demokraattisuuden vuoksi. 

Joukkorahoituksen avulla voidaan kerätä pääomaa, siis yksinkertaisesti rahaa, tärkeisiin projekteihin. Kuka sitten päättää, mikä on tärkeä projekti? Päätöksen tekevät Minna Meikäläiset Matti Miljonäärin sijaan. Esimerkiksi 19 Meikäläistä on jo saanut kasaan tarvittavat 300 euroa uuden ilmastojärjestön alullepanoon, 10 elokuvan ystävää on kerännyt 1000 euron minimitavoitteen Vierailu lyhytelokuvaan varten ja 37 kirjojen ystävää on laittanut omistaan likoon Lukemisen voima -hankkeen toteuttamiseen.

Nopeasti voisi ajatella, että kyse on pienistä summista ja vain muutamista ihmisistä. Nämä ovat kuitenkin oikeita projekteja, joille on oma pieni yleisö ja jotka nyt voidaan toteuttaa joukkorahoituksen ansiosta. Toteuttamiseen ei tarvita kuin muutamia ihmisiä ja kohtuullinen summa raha. Esimerkiksi 100 eurolla saa Vierailu lyhytelokuvan lopputeksteihin oman nimen, linkin elokuvan katselua varten sekä kutsun kahdelle elokuvan ensi-iltaan. 

Ps. Dragstedin kirjan käännöksen on kustantanut Vastapaino, osuuskuntaomisteinen kotimainen tieto- ja tiedekustantamo. Osuuskunnan jäseneksi voi liittyä maksamalla 20 euron suuruisen jäsenmaksun ja jäsenet saavat 20% alennuksen Vastapainon verkkokaupan tilauksiin. Jäsenmaksu maksetaan vain kerran liittyessä, joten jos olet innokas lukemaan ja haluat tukea suomalaista kirja-alaa, niin jäsenyys maksaa itsensä takaisin jo sadan euron tilauksella.

Oma maan rahoituskampanja keräsi yli 40.000 euroa

Oma Maan osakeanti oli auki kuukauden 29.1.-28.2.22 ja osakeantiin osallistui 80 sijoittajaa ja se keräsi 42.800 euroa. Kampanja saavutti siis noin 60% tavoittelemastaan 70.000 euron potista. Osa sijoittajista oli myös aikaisemman lainapiirin sijoittajia, jotka vaihtoivat nyt lainansa pääomasijoitukseksi. 

Vahvistuneella taseella on tarkoitus kunnostaa ja uusia koneita, lisätä ja uusia viljelykasveja, parantaa maata sekä kehittää ruoan jatkojalostusta.

Aiemmat tekstit Oma Maa ruokaosuuskunnasta: 

Oma Maan julkinen osakeanti käynnistyi - 29.1.2022

Oma Maan lainapiiri - 24.5.2021

Rautalangasta ja riskeistä - 31.5.2021

Oma Maan lainapiiriin ehtii vielä mukaan - 14.6.2021

Oma Maan julkinen osakeanti käynnistyi

 

Oma Maa osuuskunnan julkinen osakeanti käynnistyi tänä lauantaina. Osakeannin tavoitteena on kerätä 70.000 euroa maatilan investointeihin. Osuuskunta harjoittaa ympärivuotista kumppanuusmaataloutta, hoitaa viljelysmaata ja rikastaa sekä maan elinvoimaa että lajikirjoa. 

Yhden osakkeen hinta on 50 euroa, eikä kampanjassa ole minimisjoitusta. Sijoituksen ohella ei veloiteta ylimääräisiä käsittelykuluja tms. 

Jäsenille suunnatussa ennakkoannissa sijoittajia on tätä kirjoittaessani 11 ja potissa on 7 050 euroa, eli kymmenen prosenttia kampanjan tavoitteesta.