Joukkorahoituskenttä Suomessa on muuttunut. Fellow Finance lopetti joukkolainauksen. Fixura siirtyi ruotsalaisomistukseen. Invesdor siirtyi saksalaiseen omistukseen ja sijoituskohdetarjonta on enemmän muualta kuin Suomesta sekä keskittynyt enemmän lainoihin, kuin sijoituksiin. Henkilökohtaisesti on kiinnostavampi omistaa osa yrityksestä, kuin antaa yritykselle laina. Joukkorahoitusalan supistuminen ja maastamuutto näkyy myös Suomen pankin tilastoissa, joka kerää dataa Suomesta.
En ole rahoittanut projekteja
joukkorahoituksen kautta Mad Heidin jälkeen. En ole sattunut törmäämään
kiinnostaviin projekteihin, enkä ole niitä aktiivisesti etsinyt. Blogissa on ollut
hiljaista. Muutin kauemmas Oma Maan
jakelupisteistä ja kävin Espanjassa etätyöskentelemässä kolme kuukautta, minkä
takia laitoin Oma Maan tauolle. Otettu etäisyys ei ole kuroutunut toistaiseksi
takaisin. Kvääristökin lopetti toimintansa, vaikka sen tarinalla olisi ollut
seuraajia.
Pyynikin Panimon lisäksi
muitakin sijoituksia on mennyt vihkoon ja niistä useimmista olen saanut verovähennykset
hyödynnettyä. Ainakin yhdestä tappiosta en huomannut alarajaa, eikä samaan
vuoteen osunut muita myyntejä, joten tappio jäi hyödyntämättä ja sijoitus meni täysin
nollille. Ehkä saan aikaiseksi vielä muistakin tappioista tehtyä päivityksen, jotenkin
tuntuu, että rehellisyyden nimissä olisi tärkeä tuoda esiin tappiot ja
epäonnistumiset, kun yhtenä luetuimmista jutuista täällä on menestykseni
Phoenix Point-sijoituksessa. Tappiot eivät kaivele, koska sijoitukset tuntuivat
sijoitushetkellä hyviltä ja houkuttelevilta. Vaikka vähän itseäni soimasin aikanaan
tuosta veromokasta..
Jouluna pääsin pelaamaan
joukkorahoitettua lautapeliä Castles of Burgundya ja viime vuonna kulutin monta päivää
yhden pitkän kampanjan parissa joukkorahoitetun Kingdom Death Monster lautapeliä
pelaten (huom. kampanja on edelleen kesken). Kumpikin peleistä on eri ystävien
hankkimia eli en ole itse ollut missään vaiheessa rahoittamassa kumpaakaan
projektia.
Kirjoittamisenergiaa ja
-intoani olen suunnannut elokuva- ja kirja-arvioiden tekemiseen. Homma alkoi
uudesta Dyyni-filmatisoinnista, joka suorastaan vaati analysointia. Päädyin
tarjoamaan arviota Antimilitaristiin. Sittemmin olen käynyt kahdella
kritiikkikurssilla, hankkinut arvostelukappaleita ja nyt tälle vuodelle olen jo
sopinut useista julkaistavista teksteistä. Kritiikki-hommia edistääkseni avasin
tänne oman sivun Kriitikko-Koiranen,
jonne voin kerätä näytteitä teksteistäni. Tännekin, tähän blogiin siis, olen kirjoittanut Alastalonsalista ja Iron Sky -kirjasta.
Niin, mutta mihin tämä
blogi on menossa?
En osaa sanoa. Olen tätä
aikaisemmin kirjoittanut hyvin intuitiivisesti. Minulla oli toki aiemmin
suunnitelmia ja aikatauluja. Useampi tekstin aihio, joista ei toistaiseksi ole
syntynyt tekstejä on olemassa piilotettuna julkaisuna. Ja vielä jokunen on
päässäkin vielä muotoutumassa.
Mutta kuten joukkorahoitusala hiipui
Suomessa, myös henkilökohtainen innostukseni ja kiinnostukseni joukkorahoitusta
kohtaan on maltillistunut. En ole vuosiin ollut alan seminaareissa tai
konferensseissa, enkä ole myöskään seurannut minkälaisia tapahtumia järjestetään.
Tosin olen parillakin sähköpostilistalla, joista saan tietoa säännöllisesti,
mutta ne menevät usein nopean silmäilyn jälkeen roskakoriin. Vielä useammin
ihan ilman silmäilykin.
Hyvin todennäköisesti blogiin
ilmestyy edelleen joukkorahoitusaiheista tekstiä. Satunnaista. Ei kuitenkaan
mitenkään säännöllisesti tai tietyllä rytmillä. Tällä hetkellä on iduillaan yksi
kiinnostava projekti, joka liittyy Iron Sky universumiin. Saatan kirjoittaa
siitä, kunhan ehdin tutustua siihen tarkemmin. Olen pitkäaikainen Star Wreck- ja
Iron Sky -fani ja osallistuin Iron Sky: The Coming Racen tekemiseen maksullisena
avustajanakin. Siis niin, että maksoin saadakseni olla avustaja ja naamani
näkyy noin puolen sekunnin verran lopullisessa elokuvassa. Ja se oli moninkertaisesti
huikeampi elämys, kuin mitä rahallisesti projektiin satsasin.
Joukkorahoitus kuitenkin edelleen on aiheena erittäin kiinnostava. Innostuakseni kirjoittamaan lisää tarvitsen kuitenkin uusia näkökulmia. Hainkin viime vuonna paria apurahaa, jotta voisin työstää joukkorahoitusaiheista tietokirjaa, mutta kummastakaan ei tullut myöntävää päätöstä, joten en silloin työstänyt käsikirjoitusta eteenpäin.
 |
| Essee-kurssin vessatekstit mm. toivottavat ihanaa päivää |
Tänään aloitin työväen
opistolla esseen ja populaarin kirjoittamisen kurssilla. Siellä innostuin
kirjoittamaan blogiin tällaista esseen kaltaista välitilinpäätöstä blogiini.
Opin, että essee on ehkä notkein tekstilajini ja voi olla oikeastaan mitä vain.
