Mihin tämä blogi on menossa?

Joukkorahoituskenttä Suomessa on muuttunut. Fellow Finance lopetti joukkolainauksen. Fixura siirtyi ruotsalaisomistukseen. Invesdor siirtyi saksalaiseen omistukseen ja sijoituskohdetarjonta on enemmän muualta kuin Suomesta sekä keskittynyt enemmän lainoihin, kuin sijoituksiin. Henkilökohtaisesti on kiinnostavampi omistaa osa yrityksestä, kuin antaa yritykselle laina. Joukkorahoitusalan supistuminen ja maastamuutto näkyy myös Suomen pankin tilastoissa, joka kerää dataa Suomesta.

En ole rahoittanut projekteja joukkorahoituksen kautta Mad Heidin jälkeen. En ole sattunut törmäämään kiinnostaviin projekteihin, enkä ole niitä aktiivisesti etsinyt. Blogissa on ollut hiljaista.  Muutin kauemmas Oma Maan jakelupisteistä ja kävin Espanjassa etätyöskentelemässä kolme kuukautta, minkä takia laitoin Oma Maan tauolle. Otettu etäisyys ei ole kuroutunut toistaiseksi takaisin. Kvääristökin lopetti toimintansa, vaikka sen tarinalla olisi ollut seuraajia.

Pyynikin Panimon lisäksi muitakin sijoituksia on mennyt vihkoon ja niistä useimmista olen saanut verovähennykset hyödynnettyä. Ainakin yhdestä tappiosta en huomannut alarajaa, eikä samaan vuoteen osunut muita myyntejä, joten tappio jäi hyödyntämättä ja sijoitus meni täysin nollille. Ehkä saan aikaiseksi vielä muistakin tappioista tehtyä päivityksen, jotenkin tuntuu, että rehellisyyden nimissä olisi tärkeä tuoda esiin tappiot ja epäonnistumiset, kun yhtenä luetuimmista jutuista täällä on menestykseni Phoenix Point-sijoituksessa. Tappiot eivät kaivele, koska sijoitukset tuntuivat sijoitushetkellä hyviltä ja houkuttelevilta. Vaikka vähän itseäni soimasin aikanaan tuosta veromokasta..

Jouluna pääsin pelaamaan joukkorahoitettua lautapeliä Castles of Burgundya ja viime vuonna kulutin monta päivää yhden pitkän kampanjan parissa joukkorahoitetun Kingdom Death Monster lautapeliä pelaten (huom. kampanja on edelleen kesken). Kumpikin peleistä on eri ystävien hankkimia eli en ole itse ollut missään vaiheessa rahoittamassa kumpaakaan projektia.

Kirjoittamisenergiaa ja -intoani olen suunnannut elokuva- ja kirja-arvioiden tekemiseen. Homma alkoi uudesta Dyyni-filmatisoinnista, joka suorastaan vaati analysointia. Päädyin tarjoamaan arviota Antimilitaristiin. Sittemmin olen käynyt kahdella kritiikkikurssilla, hankkinut arvostelukappaleita ja nyt tälle vuodelle olen jo sopinut useista julkaistavista teksteistä. Kritiikki-hommia edistääkseni avasin tänne oman sivun Kriitikko-Koiranen, jonne voin kerätä näytteitä teksteistäni. Tännekin, tähän blogiin siis, olen kirjoittanut Alastalonsalista ja Iron Sky -kirjasta.

Niin, mutta mihin tämä blogi on menossa?

En osaa sanoa. Olen tätä aikaisemmin kirjoittanut hyvin intuitiivisesti. Minulla oli toki aiemmin suunnitelmia ja aikatauluja. Useampi tekstin aihio, joista ei toistaiseksi ole syntynyt tekstejä on olemassa piilotettuna julkaisuna. Ja vielä jokunen on päässäkin vielä muotoutumassa.

Mutta kuten joukkorahoitusala hiipui Suomessa, myös henkilökohtainen innostukseni ja kiinnostukseni joukkorahoitusta kohtaan on maltillistunut. En ole vuosiin ollut alan seminaareissa tai konferensseissa, enkä ole myöskään seurannut minkälaisia tapahtumia järjestetään. Tosin olen parillakin sähköpostilistalla, joista saan tietoa säännöllisesti, mutta ne menevät usein nopean silmäilyn jälkeen roskakoriin. Vielä useammin ihan ilman silmäilykin.

Hyvin todennäköisesti blogiin ilmestyy edelleen joukkorahoitusaiheista tekstiä. Satunnaista. Ei kuitenkaan mitenkään säännöllisesti tai tietyllä rytmillä. Tällä hetkellä on iduillaan yksi kiinnostava projekti, joka liittyy Iron Sky universumiin. Saatan kirjoittaa siitä, kunhan ehdin tutustua siihen tarkemmin. Olen pitkäaikainen Star Wreck- ja Iron Sky -fani ja osallistuin Iron Sky: The Coming Racen tekemiseen maksullisena avustajanakin. Siis niin, että maksoin saadakseni olla avustaja ja naamani näkyy noin puolen sekunnin verran lopullisessa elokuvassa. Ja se oli moninkertaisesti huikeampi elämys, kuin mitä rahallisesti projektiin satsasin.

Joukkorahoitus kuitenkin edelleen on aiheena erittäin kiinnostava. Innostuakseni kirjoittamaan lisää tarvitsen kuitenkin uusia näkökulmia. Hainkin viime vuonna paria apurahaa, jotta voisin työstää joukkorahoitusaiheista tietokirjaa, mutta kummastakaan ei tullut myöntävää päätöstä, joten en silloin työstänyt käsikirjoitusta eteenpäin.

Essee-kurssin vessatekstit mm. toivottavat ihanaa päivää

Tänään aloitin työväen opistolla esseen ja populaarin kirjoittamisen kurssilla. Siellä innostuin kirjoittamaan blogiin tällaista esseen kaltaista välitilinpäätöstä blogiini. Opin, että essee on ehkä notkein tekstilajini ja voi olla oikeastaan mitä vain.