Joukkorahoituksen uranuurtaja: Alastalon salissa?

Varoitus! Seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia Volter Kilven Alastalon Salissa romaanista.

Alastalon salissa on suomalaisen kirjallisuuden klassikko. Romaani on järkälemäinen teos, joka käsittää melkein tuhat sivua, mutta varsinainen tarina tapahtuu yhden päivän aikana ja käytännössä kokonaan yhdessä paikassa, Alastalon salissa. Nimi siis kuvaa hyvin sisältöä.

Kirja käsittää myös noin sata sivua piippujen valintaa ja kohtauksesta on kirjoitettu opinnäytetöitäkin. Onpa kohtausta kehuttu yhdeksi kirjan huippuhetkistä. Ja se on niin täynnä laatusisältöä, että kirjailija Volter Kilpi kuvasi yhtä kappalettaan luvuksi ", jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan". 

Mutta mitä tekemistä kirjalla on joukkorahoituksen kanssa?

Kirja on joukkorahoitusblogissa, koska se on joukkorahoituksen uranuurtaja ajalta ennen sosiaalista mediaa ja jopa ennen internettiä. 

Rahoitusta hakee Herman Mattsson Alastalo, Alastalon isäntä. Hän on päättänyt toteuttaa yhden päivän mittaisen joukkorahoituskampanjan. Kampanjan kohteena on kauppalaiva, parkki, jolle etsitään rahoitusta. 

Alastalo on valmis laittamaan omaakin rahaa likoon, mutta ei yksin pysty rahoittamaan koko laivaa. Siksi hän on kutsunut kylänmiehet koolle ja kuulemaan suunnitelmansa, myynti-pitchinsä.  

Kyseessä on pääomapohjainen kampanja, jossa jaetaan osuuksia laivasta. Osa määrää paljonko kukakin on valmis sijoittamaan ja paljonko sitten saa vastaavasti tuotoista. 

Ennen kuin Alastalo esittelee ideansa parkista juodaan kahvit ja ruokitaan vielä mielikuvitustakin hauskoilla menestystarinoilla. Samalla viritetään tunnelmaa myötämieliseksi laivabisnekseen sekä kerrotaan, että kokoontuneella porukalla on entuudestaan kokemusta maahantuonnista ja tullaamisesta. Hyödynnetään siis tarinallistamista faktojen tueksi.

Kampanja käynnistyy toden teolla

Härkäniemen saatua kerrottua tarinansa poikkeuksellisen menestyksekkäästä laivasta, Albatrossista, joka palasi matkoiltaan erittäin huonossa kunnossa, mutta ruuma täynnä kultaa ja kahvia, alkaa Alastalo viimein tarkemmin esitellä suunnitelmaansa.

Piirustukset parkkia varten Alastalo on tehnyt itse. Alastalon kilpailija ja kokenut laivuri Pukkilakaan ei yrityksestä huolimatta löydä vikaa piirustuksista. Ensimmäiset merkinnät tehdään.

Epäluuloinen Pukkila ei kuitenkaan ole tyytyväinen ja draamalta ei selvitä. Jännitys syntyy siitä, tuleeko koko laiva merkittyä vai häviääkö kiinnostunut yleisö draamasta hämmentyneenä. Hyvin käynnistynyt kampanja uhkaa jämähtää paikoilleen.

Rommitotin avulla seuramies Härkäniemi onnistuu purkamaan tilanteen ja kääntämään yleisön mielipiteen takaisin positiiviseksi. Alastalo taas keskittyy viesteissään liehittelemään nimenomaan Pukkilaa ja saakin käännettyä tämän pään.

Parkki on rahoitettu

Kampanja on tarkkaan rajattu. Parkin rahoitusta on alunperin jaettu 32 osaan ja pienimmillään voi siis merkitä itselleen 1/32 osan laivasta. Tämän päivän pääomapohjaiset kampanjoissa on mahdollista merkitä hyvinkin pieniä osia, suomalaisissa kampanjoissa pienimmät mahdolliset sijoitukset ovat yleensä joitain satoja euroja. 

Loppumetreillä ja kampanjan onnistumiseksi kuitenkin strategiaa muutetaan ja onkin mahdollista merkitä itselleen 1/64. Yleisöstä löytyy useampia, jotka ovat valmiit tällä vähän pienemmällä osuudella lähtemään mukaan. 

Pitääkö Alastalon salissa lukea, jos haluaa ymmärtää joukkorahoitusta?

Ei todellakaan tarvitse! Kirjasta voi toki oppia joukkorahoituksesta, mutta kirjaa ei kannata lukea aiheen ymmärtämiseksi. Olen lukenut kirjan lukiossa. Laivaukseen liittyvä liiketoiminta oli osasyy, miksi pidin kirjasta, mutta en silloin nähnyt yhteyttä joukkorahoitukseen.

Kirjan keskiössä on ihmissuhteet ja laivanvarustus on käytännössä vain miljöö, jossa ihmissuhteita pohditaan.  Taideteoksena, mestarillisena kirjana ja herkullisena tarinana voin sitä lämpimästi suositella.

Käytin muistinvirkistämiseksi Kuivamustekalan blogitekstiä kirjasta. Tekstissä hän käy läpi juonen tiivistetyssä muodossa. Koko kirja on myös kuunneltavissa äänikirjana Yle Areenassa. 

Oletko lukenut Alastalon salissa? Mitä mieltä olet analyysistäni, olenko ihan pihalla? Voitko vinkata minulle muita fiktiivisiä kirjoja, joissa käsitellään joukkorahoitusta?