Joukkorahoitus pähkinänkuoressa

Joukkorahoituksessa on kyse rahan keräämisestä tavallisilta ihmisiltä. 

Rahoitusta perinteisessä mielessä on haettu isoilta varakkailta toimijoilta kuten pankeilta, pääomasijoittajilta, kulttuurisäätiöiltä ja kunnilta. Asiointi ja neuvottelu on tapahtunut vahvasti rahoittajien ehdoilla.

Joukkorahoituksessa asetelma käännetään päälaelleen. Yksilö tai yhteisö suunnittelee joukkorahoituskampanjan, jossa kertoo suunnitelmansa, tarinansa sekä ehtonsa, jolla on valmis ottamaan vastaan rahoitusta. 

Sitten markkinoimalla se pyrkii tavoittamaan mahdollisimman suuren joukon ihmisiä, joita sen tarina puhuttelee ja varmistaa heidän tuella rahoituksen suunnitelmilleen.

Raha on rahaa?

Kyse ei ole vain rahoituksesta, joukkorahoituksen taustalla on ideologiaakin. Kickstarterin, joka on yksi alan tunnetuimpia alustoja, missio on herättää henkiin luovat projektit. Ajatus on että hyvien ideoiden toteutumisesta vastaa suuri yleisö, eivätkä rikkaat portinvartijat. 

Valta päättää esimerkiksi mielenkiintoisen elokuvan toteutuksesta onkin elokuvia katsovalla yleisöllä, eikä elokuva-yhtiöillä, jotka yrittävät laskea onko elokuvassa oikea määrä vampyyrejä, aseita ja elämänviisauksia, jotta sillä voi tehdä rahaa.

Voittoa tavoittelevan pienyrityksen, joka hankkii joukkorahoituksen kautta itselleen joukon piensijoittajia, voi olla helpompi säilyttää kurssinsa ja pitää moraali korkealla alkuvaiheen myrskyissä. Piensijoittajat ovat todennäköisesti tyytyväisempiä ja rauhallisempia, kuin hallituspaikkaa vaativa pääomasijoittaja tai lainan maksuaikataulusta muistutteleva pankkiiri. 

Miten sitä rahaa sitten saa?

Suomessa yleisimmät joukkorahoituskampanjat ovat tuote- ja pääomapohjaisia joukkorahoituskampanjoita. 

Tuotepohjaisissa kampanjoissa on useimmiten kyse ennakkotilauksista. Huom. tuote voi olla myös palvelu. Kampanjoija määrittelee tuotteen tai joukon tuotteita, joita se tarjoaa ennaltamääritettyyn hintaan. Yleensä kyse on yksittäisestä ydintuotteesta, jonka ympärille rakennetaan tuoteperhe. Tuoteperhe koostuu erilaisista pienistä lisätuotteista tai palveluita, joilla luodaan lisäarvoa ydintuotteelle. 

Esim. Kampanjan tarkoitus on rahoittaa kirjan kirjoittaminen ja julkaisu. Ydintuotteena on kirja. Lisätuotteina voi olla kutsu julkaisutilaisuuteen, ennakkomaistiaisia kirjasta kirjoituspolun varrelta, live- tai etätapaamisia kirjailijan kanssa, nimeltä mainitut kiitokset kirjassa.  

Pääomapohjaisissa kampanjoissa osallistujille tarjotaan omistajuutta osakkeiden tai osuuksien muodossa ja/tai osuutta tuotoista. Yleinen kotimainen esimerkki on alkuvaiheen yritys, joka hakee rahoitusta toimintansa käynnistämiseen, kaupallistamiseen, tai laajentamiseen.

Harvinaisemmat joukkorahoitusmuodot Suomessa

Lainapohjainen joukkorahoitus on enemmän alustavetoista ja sen joukkorahoitus-luonne monesti hämärtyy, kun lainoittajat keskittävät huomion alustaan, eivätkä toimijaan, jolle lainaavat rahaa.   

Lainojen ollessa hyvin alustavetoisia, niitä ei markkinoida samalla tavalla, vaan useimmiten rahoittajat sijoittajat lainakoriin, jossa on erilaisia yrityksiä/projekteja, jolloin yksittäisen projektin onnistuminen tai epäonnistuminen ei ole niin kiinnostavaa, kunhan kori kokonaisuudessaan tuottaa riittävän koron. 

Lahjoituspohjainen joukkorahoituskampanjointi taas on Suomessa vallitsevan lainsäädännön nojalla ollut vain harvojen toimijoiden saatavilla. Vuonna 2020 voimaan tullut uudistettu rahankeräyslaki tosin hölläsi rahankeräyksen rajoja ja määritteli pienkeräykset täysin uutena elementtinä. Elinkeinotoiminnan rahoittamiseen ei edelleenkään voi hakea lahjoituksia.