Onnistuneen joukkorahoituskampanjan edellytykset

Culture Creative Fund kehittämishankkeessa pohdittiin luovien alojen rahoitusta. Osana hanketta, tarkasteltiin myös joukkorahoitusta.

Seuraavalla videolla haastateltiin Mesenaatti.me - joukkorahoitusalustan Pauliina Seppälää. 

Videolla käydään läpi useita hyviä näkökulmia nimenomaan vastikkeellisten kampanjoiden näkökulmasta, koska Mesenaatti.me on erikoistunut vastikepohjaisiin joukkorahoituskampanjoihin.

Pauliina kertoo videolla yleispätevät edellytykset onnistuneelle joukkorahoituskampanjalle:

1. Kinnostava hyvä hanke, joka on selkeä on helposti selitettävissä

2. Mietittynä potentiaalinen rahoittajakunta sekä ideat heidän tavoittamiseen

Bonusta kampanjalle on jos on valmiiksi isot verkostot potentiaalisiin rahoittajiin

3. Suunnitelma rahoittajia kiinnostavista vastikkeista

4. Kampanjointi

Kaikkein tärkein edellytys onnistumiselle, on Pauliinan mukaan, aktiivinen kampanjointi. Rahoituksen hakijan pitää olla valmis markkinoimaan ja pyytää ihmisiä rahoittamaan sekä kertomaan eteenpäin kampanjasta. Kampanjasta pitää viestiä aktiivisesti. 

Yleisiä sudenkuoppia on olettaa, että kampanjan käynnistäminen riittää ja alusta tekee työn rahoituksen keräämiseksi. Toinen yleinen sudenkuoppa on jättää muistuttaminen häveliäisyyssyistä.

Sijoitin joukkorahoituskampanjaan - paljonko voin menettää?

Monesti puhutaan, miten sijoittaessa voi menettää kaiken. Lyhyt vastaus otsikkoon on 100% sijoitetusta summasta.

Jos ostat 500 eurolla osakkeita joukkorahoituskampanjan kautta, voit menettää kyseisen 500 euroa. Et sen enempää. 

Jos lainaat 500 euroa osana joukkolainaa voit menettää 500 euroa. Et sen enempää. 

Ja vielä rautalangasta vääntäen: et saa rahojasi takaisin. Jos yhtiö jonka osakkeita omistat menee konkurssiin tai lopettaa toimintansa, et joudu maksamaan mitään yhtiölle tai sen velkojille. Tappio on siis sijoittamasi summa, jota et saakaan takaisin.

Pörssiyhtiöissä logiikka on sama. Ainoana erona, että kun huomaat pörssiyhtiön olevan alamäessä, voit yleensä myydä osakkeesi pörssissä ja saada jonkin osuuden takaisin, jolloin tappiosi on jää alle sadan prosentin. 

Asia monimutkaistaa kuitenkin niin sanotut "uponneet kulut". Uponneet kulut ovat kuluja, joilla ei ole merkitystä tuleviin päätöksiin. Yksinkertainen asia, jonka kanssa voi herkästi mennä pieleen.

Lisärahoitustarve

Yhtiöt, jotka hakevat joukkorahoitusta, ovat usein toimintansa alkuvaiheessa tai kasvuvaiheessa. Se tarkoittaa, että ne todennäköisesti tarvitsevat joukkorahoituskampanjan jälkeenkin lisää rahoitusta. 

Joskus sijoituskohteet osaavat kertoa hyvin tarkkaan suunnitelmistaan ja tulevista rahoituskierroksista. Tämä pätee varsinkin lääkkeitä kehittäviin yrityksiin. Jotta visioitu lääke voidaan tuodaan markkinoille täytyy toteuttaa tietyt kokeet, tietyssä järjestyksessä ja niille on mahdollista laittaa suhteellisen tarkka hintalappu. Jos ensimmäiset pienimuotoiset kokeet ovat positiivisia, tehdään isompia ja laajempia kokeita ja niin edelleen, kunnes voidaan alkaa tehdä bisnestä lääkkeellä.

Mutta yllätyksiä voi aina tulla tielle, kuten esimerkiksi koronan kanssa kävi. Kokeita joudutaan keskeyttämään tai siirtämään, joudutaan tekemään mukautuksia, jotka aiheuttavat lisäkustannuksia tai todetaan, että saadut tulokset mukautuksien takia eivät olekaan luotettavia tms. 

Kun yrityksen kassan pohja alkaa näkyä tai suunnitelmien toteutus vaatii lisärahaa on helppo lähestyä sijoittajia. Kyse voi olla positiivisesta haasteesta, kuten siitä, että tuotetta menisi kaupaksi enemmän kuin pystytään tuottamaan ja tuotannon kasvattamiseen tarvitaan lisää rahaa.

Uponneet kulut - Sunk cost fallacy

Ja tässä vaiheessa on sijoittajan täytyy olla hereillä. Sillä paljonko olet sijoittanut ei ole merkitystä, kun arvioit onko kyseessä hyvä sijoitus vai ei.    

Jos et sijoita, voi käydä niin, että menetät koko tekemäsi sijoituksen. Totta. 

Vaikka sijoitit aikaisemmin, nyt on kyseessä uusi sijoitus, jota on arvioitava nykytiedon valossa. Totta. 

Ja tässä jotkut menevät metsään. Luonnollisesti sijoittamallasi rahalla on merkitystä. Mutta kun arvioit uutta rahoituskierrosta, aikaisemmat sijoituksesi ovat uponneita kuluja. 

Jos sijoitit ensimmäisellä kierroksella 500 euroa, etkä sijoita yhtään enempää, voit menettää 500 euroa. Mutta jos osallistut toiseen rahoituskierrokseen ja sijoitat toiset 500 euroa, voitkin nyt menettää 1000 euroa.

Huom. Seuraavissa skenaarioissa luvut ovat esimerkkejä. 

Skenaario 1.A. Yhtiö menee konkurssiin. 

Et sijoita lisää. Menetät 500 euroa.

Skenaario 1.B. Yhtiö menee konkurssiin. 

Sijoitat lisää. Menetät 1000 euroa.

Skenaario 2.A. Yhtiö menestyy huonosti. 

Et sijoita lisää. Saat takaisin 50 euroa ja menetät 450 euroa.

Skenaario 2.B. Yhtiö menestyy huonosti. 

Sijoitat lisää. Saat takaisin 100 euroa ja menetät 900 euroa.

Skenaario 3.A. Yhtiö menestyy. 

Et sijoita lisää. Saat takaisin 1000 euroa, josta voittoa 500 euroa.

Skenaario 3.B. Yhtiö menestyy. 

Sijoitat lisää. Saat takaisin 2000 euroa, josta voittoa 1000 euroa.   

Suurempien voittojen mahdollisuus

Voi olla hyvä idea sijoittaa sijoittaa, jos kokonaisuutta arvioiden sinulla on varaa hävitä sijoituksesi ja näet sijoituksessa enemmän potentiaalia kuin uhkia. Toisella kierroksella osallistumiseen on ehdottomasti paljon hyviäkin syitä. Sijoituksen ehdot voivat muuttua ja yritys on todennäköisesti ensimmäiseen kierrokseen verrattuna uudessa asemassa.  

Joukkorahoituksen uranuurtaja: Alastalon salissa?

Varoitus! Seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia Volter Kilven Alastalon Salissa romaanista.

Alastalon salissa on suomalaisen kirjallisuuden klassikko. Romaani on järkälemäinen teos, joka käsittää melkein tuhat sivua, mutta varsinainen tarina tapahtuu yhden päivän aikana ja käytännössä kokonaan yhdessä paikassa, Alastalon salissa. Nimi siis kuvaa hyvin sisältöä.

Kirja käsittää myös noin sata sivua piippujen valintaa ja kohtauksesta on kirjoitettu opinnäytetöitäkin. Onpa kohtausta kehuttu yhdeksi kirjan huippuhetkistä. Ja se on niin täynnä laatusisältöä, että kirjailija Volter Kilpi kuvasi yhtä kappalettaan luvuksi ", jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan". 

Mutta mitä tekemistä kirjalla on joukkorahoituksen kanssa?

Kirja on joukkorahoitusblogissa, koska se on joukkorahoituksen uranuurtaja ajalta ennen sosiaalista mediaa ja jopa ennen internettiä. 

Rahoitusta hakee Herman Mattsson Alastalo, Alastalon isäntä. Hän on päättänyt toteuttaa yhden päivän mittaisen joukkorahoituskampanjan. Kampanjan kohteena on kauppalaiva, parkki, jolle etsitään rahoitusta. 

Alastalo on valmis laittamaan omaakin rahaa likoon, mutta ei yksin pysty rahoittamaan koko laivaa. Siksi hän on kutsunut kylänmiehet koolle ja kuulemaan suunnitelmansa, myynti-pitchinsä.  

Kyseessä on pääomapohjainen kampanja, jossa jaetaan osuuksia laivasta. Osa määrää paljonko kukakin on valmis sijoittamaan ja paljonko sitten saa vastaavasti tuotoista. 

Ennen kuin Alastalo esittelee ideansa parkista juodaan kahvit ja ruokitaan vielä mielikuvitustakin hauskoilla menestystarinoilla. Samalla viritetään tunnelmaa myötämieliseksi laivabisnekseen sekä kerrotaan, että kokoontuneella porukalla on entuudestaan kokemusta maahantuonnista ja tullaamisesta. Hyödynnetään siis tarinallistamista faktojen tueksi.

Kampanja käynnistyy toden teolla

Härkäniemen saatua kerrottua tarinansa poikkeuksellisen menestyksekkäästä laivasta, Albatrossista, joka palasi matkoiltaan erittäin huonossa kunnossa, mutta ruuma täynnä kultaa ja kahvia, alkaa Alastalo viimein tarkemmin esitellä suunnitelmaansa.

Piirustukset parkkia varten Alastalo on tehnyt itse. Alastalon kilpailija ja kokenut laivuri Pukkilakaan ei yrityksestä huolimatta löydä vikaa piirustuksista. Ensimmäiset merkinnät tehdään.

Epäluuloinen Pukkila ei kuitenkaan ole tyytyväinen ja draamalta ei selvitä. Jännitys syntyy siitä, tuleeko koko laiva merkittyä vai häviääkö kiinnostunut yleisö draamasta hämmentyneenä. Hyvin käynnistynyt kampanja uhkaa jämähtää paikoilleen.

Rommitotin avulla seuramies Härkäniemi onnistuu purkamaan tilanteen ja kääntämään yleisön mielipiteen takaisin positiiviseksi. Alastalo taas keskittyy viesteissään liehittelemään nimenomaan Pukkilaa ja saakin käännettyä tämän pään.

Parkki on rahoitettu

Kampanja on tarkkaan rajattu. Parkin rahoitusta on alunperin jaettu 32 osaan ja pienimmillään voi siis merkitä itselleen 1/32 osan laivasta. Tämän päivän pääomapohjaiset kampanjoissa on mahdollista merkitä hyvinkin pieniä osia, suomalaisissa kampanjoissa pienimmät mahdolliset sijoitukset ovat yleensä joitain satoja euroja. 

Loppumetreillä ja kampanjan onnistumiseksi kuitenkin strategiaa muutetaan ja onkin mahdollista merkitä itselleen 1/64. Yleisöstä löytyy useampia, jotka ovat valmiit tällä vähän pienemmällä osuudella lähtemään mukaan. 

Pitääkö Alastalon salissa lukea, jos haluaa ymmärtää joukkorahoitusta?

Ei todellakaan tarvitse! Kirjasta voi toki oppia joukkorahoituksesta, mutta kirjaa ei kannata lukea aiheen ymmärtämiseksi. Olen lukenut kirjan lukiossa. Laivaukseen liittyvä liiketoiminta oli osasyy, miksi pidin kirjasta, mutta en silloin nähnyt yhteyttä joukkorahoitukseen.

Kirjan keskiössä on ihmissuhteet ja laivanvarustus on käytännössä vain miljöö, jossa ihmissuhteita pohditaan.  Taideteoksena, mestarillisena kirjana ja herkullisena tarinana voin sitä lämpimästi suositella.

Käytin muistinvirkistämiseksi Kuivamustekalan blogitekstiä kirjasta. Tekstissä hän käy läpi juonen tiivistetyssä muodossa. Koko kirja on myös kuunneltavissa äänikirjana Yle Areenassa. 

Oletko lukenut Alastalon salissa? Mitä mieltä olet analyysistäni, olenko ihan pihalla? Voitko vinkata minulle muita fiktiivisiä kirjoja, joissa käsitellään joukkorahoitusta?

Joukkorahoitus Finnassa?

YSO - Yleinen suomalainen ontologia tunnistaa sanan "joukkorahoitus" yleiskäsitteenä. Sen yläkäsite on rahoitus ja molemmat kuuluvat ryhmään 75, johon kuuluu taloustieteet, kansantalous, liiketalous ja kauppa.

Suomenkielisellä hakusanalla "joukkorahoitus" sain Finna-tietopalvelusta 376 osumaa, joista opinnäytteitä on 155 .

Opinnäytteistä 4 on väitökirjoja, 48 pro graduja ja 85 eli yli puolet AMK-opinnäytetöitä.

Finnan osumista 99 kappaletta on kuvia, joista 84 liittyvät Suomen pelimuseon joukkorahoittajien vip-tilaisuus vuodelta 2016.

Vanhin osuma liittyy Tekniikka ja Talous lehteen. Todelliset osumat alkavat vuonna 2010, jolloin osumia on aiheesta on kirjoitettu kaksi artikkelia, molemmat Tanja Aitamurron toimesta Helsingin Sanomissa ja Suomen Lehdistössä.

Vuonna 2011 osumia tulee kolme lisää, joista kaksi on edelleen Tanja Aitamurron toimesta.

Siitä eteenpäin osumat kasvavat huippuvuoteen 2016 asti, jolloin osumia on 142, joista merkittävä osuus 97 on kuvia ja kuvista yli puolet 84 kappaletta, liittyvät Suomen pelimuseon joukkorahoituskampanjaan.

Iron Sky erottuu

Suomenkielisiä kirjoja aiheesta löytyy vasta 13 kappaletta. Yksi kirjoista on Iron sky - the coming race : sensuroimaton syntytarina. Elokuva ei ollut taloudellinen menestys, mutta se on yksi kotimaisen joukkorahoituksen ja joukkoistamisen menestystarinoita, minkä lisäksi se on yksi kalleimpia suomalaisia leffoja, kolme kertaa kalliimpi kuin myös hyvin mielikuvituksellisilla tavoilla rahaa kerännyt vuoden 2017 Tuntematon Sotilas.

Jussi Iron Skyssa avustajana. Kuva: Tomi Tuuliranta 

Ai mikä Finna? Finna on verkkopalvelu, joka kokoaa yhteen lukuisat kotimaiset arkistot, kirjastot, museot esitelläkseen niiden aarteita.

Joukkorahoituskoulutusta yhdistyksille

Kansalaisfoorumi tarjoaa varainhankinnan verkkokoulutusta yhdistyksille. Viiden tunnin koulutus sisältää osion joukkorahoituksesta varainkeruun muotona. Lisäksi koulutuksessa käsitellään yritysyhteistyötä ja hankehakuja varainhankinnan muotoina.

Joukkorahoitusta käsittelevässä osiossa tuodaan esille, että kyse on digiajan rahankeruusta sekä tehdään eroa vastikkeellisten kampanjoiden ja perinteisen rahankeräyksen välillä. Lisäksi osiossa kuullaan case-esimerkki Teatteriyhdistys Kulissin mesenaatti.me -palvelun kautta toteuttamasta joukkorahoituskampanjasta.

Koulutus kustantaa vain 40 euroa ja on avoin kaikille. Kansalaisfoorumin jäsenille hinta on vielä alennettu.

Hienoa nähdä, että joukkorahoitus alkaa saada jalansijaa myös yhdistysten ja järjestöjen varainhankinnassa. Yhteisöllinen joukkorahoitus sopii ideologisesti todella hyvin yhdistyksille, joissa keskeistä on yhteisöllisyys. 

Käsinkirjoitettu vai painettu/digitaalinen kiitos?

Käsinkirjoitetut viestit yrityksiltä ovat omassa kuplassani saaneet viime aikoina positiivista huomiota. Käsinkirjoitettu teksti on koettu paljon henkilökohtaiseksi ja sitä on arvostettu. 

Fyysinen kirja ja omistuskirjoitus ovat perinteinen tapa huomioida lukijaa ja monesti kirjojen joukkorahoituksissa näkeekin vastikkeen, jossa luvataan kirja omistuskirjoituksella varustettuna. 

Jos joukkorahoituskampanja kerää 30.000 euroa kirjaprojektia varten. Suurin osa vastikkeista on fyysisen kirjan tilauksia arvoltaan 20 euroa, joita on ostettu 1000 kappaletta. Esimerkissä että kirjojen painatus, verot ja alustapalvelun palkkiot vievät 20.000 euroa, jolloin kirjailijalle jää "palkkaa" 10.000 euroa. 

Jos 20 euron tilaus sisältää omistuskirjoituksen, niin kirjailijan täytyy tilata kaikki tuhat kirjaa itselleen. 

Hänen pitäisi päättää kirjoittaako hän yksilöllisiä omistuskirjoituksia vai tekeekö hän jotain yksinkertaisempaa kuten "Kiitos Emmi Esimerkille Karri Kirjailijalta". Sitten hänen pitää ottaa lista tilaajista, joille on luvattu omistuskirjoitus sekä tarkistaa, ettei joukossa ole mitään eksoottisia, esim. toiselle lahjaksi tilattuja kirjoja, jolloin omistuskirjoituksen pitää olla muuta kuin tilaajan nimi.  

Sitten hänen on listaa läpikäyden ja valitsemallaan tavalla kirjoittaa tuhat omistuskirjoitusta. Tämän jälkeen hänen on vielä pakattava ja postitettava kirjat oikeille vastaanottajilleen listaa läpi käyden. Tämä on mekaaninen, mutta keskittymistä vaativa tehtävä, sillä paketeissa vastaanottajan ja omistuskirjoituksen on vastattava toisiaan. Tehtävää ei kannata tehdä väsyneenä. Tässä vaiheessa on taas kiinnitettävä huomiota eksoottisiin tilauksiin, mätsääkö vastaanottaja ja omistuskirjoitus, jotta kirjat päätyvät oikeaan osoitteeseen oikealle henkilölle. 

Kirjan omistuskirjoitus ja pakkaaminen ja osoittaminen oikealle henkilölle vie noin minuutin per kirja, niin työhön menee n. 17 tuntia tai kaksi täyttä työpäivää. Jos kirjaa kohden kuluu n. 30 sekuntia hommaan riittää yksi runsaan kahdensan tunnin työpäivä tai jos hommaan meneekin 90 sekuntia niin hommaan menee 25 tuntia noin kolme työpäivää kahdeksan tunnin työpäivää, toki ilman taukoja.

Vaihtoehtona käsinkirjoitetulle omistuskirjoitukselle voisi olla painokseen sisältyvä omistus- ja kiitoskirjoitus. Joukkorahoitettuun kirjaan tämä voisi sopia hyvin. Tällöin on myös mahdollista, että paino toimittaa kirjat suoraan tilaajille jolloin säästyy aikaa ja vaivaa. 

Tuhannen ihmisen kiittäminen etu- ja sukunimen mainiten tuo kirjaan jo 2000 sanaa. Sadantuhannen sanan romaanista kiitokset pelkillä nimillä muodostaisivat kaksi prosenttia kirjasta ja neljänkymmenen tuhannen sanan kirjasta viisi prosenttia. 

Käsinkirjoitettu omistuskirjoitus tekee yksittäisestä kirjasta poikkeuksellisen, kun taas painettu kiitosteksti tuo kiitokset kaikkien kirjan ostaneiden näkyville. Massiivinen nimilista voi vaikuttaa hassulta, mutta samalla se konkretisoi miten suuri joukko tarvitaan, jotta kirjailija saa jonkinlaisen palkan luovasta työstä.

Erilaiset ihmiset arvostavat eri asioita, kampanjaa suunniteltaessa on tärkeä miettiä myös projektin loppuunvientiä. Onko 20 euroa fyysisestä kirjasta ja kiitoksista sopiva hinta? 

Perinteisesti omistuskirjoituksen on voinut saada muun muassa tapaamalla kirjailijan ja se voisikin olla yksi tapa mahdollistaa kiitos/omistuskirjoitus. 

Loppupeleissä kampanjoijan on itse tehtävä omat laskelmansa ja arvionsa minkälaisia vastikkeita haluaa ja on valmis tarjoamaan sekä niiden hinnoittelun.

Tässä tekstissä käytin inspiraationa Ami Surakan Kirjailijan elämää -blogia sekä sieltä bongaamaani Electric Literaturen julkaisemaa infograafia englanninkielisten kirjojen sanamääristä.

Joukkorahoitettua maanviljelyä?

Niinkin perinteinen ala kuin maanviljely voi hypätä joukkorahoituksen maailmaan. Puhutaan myös kumppanuusmaataloudesta tai yhteisöllidestä maataloudesta, kansainvälisesti käytössä on termi CSA- community supported agriculture eli yhteisön tukema maatalous. Esimerkki tästä on Crowdfarming.com, jonka kautta pystyy adoptoimaan osuuden pellosta, puista tai puskista ja on sitten oikeutettu oikeutettu sen tuottamaan satoon.

Käytännössä kyse on ennakkotilausmallista ja tuote-pohjaisesta joukkorahoituksesta. Tällä hetkellä rahoitusta haetaan muun muassa kahvipelloille, oliivipuille ja teepensaille ja monille muille kasveille. Palvelusta löytyy muun muassa eurooppalaisia avokadoja.

Eri maanviljelijät tarjoavat myös erilaisia jalostusasteita tuotteille: yksi tarjoaa oliivit oliiveina, toinen lähettää tilaajille valmista oliiviöljyä.  

Olen testannut palvelua itse. Rahoitin espanjalaista luomuviljelijää ja hänen kikhernepeltoa, jolta sain vuodenvaihteessa 5 kiloa kikherneitä. 

Sivustolla voi ennakkorahoituksen lisäksi ostaa tuottajien ylijäämäsatoa. 

Idea muistuttaa REKO-piirejä

Jakeluketju pellolta ruokapöytään lyhenee. Viljelijän ja ruokailijan suhde tiivistyy. Pienenkin viljelijän on mahdollista saada tuotteensa asiakkaiden saataville. Viljelijä päättää haluamansa hinnan. Kyse on siis reilusta kaupankäynnistä.

Suomalaisesta näkökulmasta kyse ei kuitenkaan vielä ole lähiruuasta, sillä yhtään suomalaista tilaa ei löydy palvelusta.