Miksi sijoitan joukkorahoituskampanjoihin?

”Laaja selvitys vahvistaa, että joukkorahoitus on kätevätapa hävittää rahansa: Sijoittajille annetut kasvu- ja tulosennusteet jäävätunelmien tasolle”. Näin kertoo Kauppalehti 9.12.2020 otsikossaan.

En ole Kauppalehden tilaaja, joten en päässyt lukemaan koko juttua. Uskon kuitenkin tuohon selvitykseen otsikkoon, mutta kuljen silti vastavirtaan. Omasta salkusta löytyy toistakymmentä sijoitusta joukkorahoituskampanjoiden kautta. Kahta poikkeusta lukuunottamatta en ollut kuullutkaan firmoista ennen kampanjaa, eli kuulun tukevasti Fools-kategoriaan.

Salkusta on ehtinyt poistua yksi selvä onnistuminen, siellä on yksi vakiintunut kohtalainen onnistuminen ja yksi selvä epäonnistuminen, jonka liiketoiminta saatiin myytyä velkojen kattamiseksi. HUOM. En usko, että ajan kuluessa suhde pysyy näin hyvänä. Odotan, että epäonnistumisten osuus tulee kasvamaan.

Yksi on alkanut kovasti näyttää epäonnistumiselta, muiden suhteen tulevaisuus on epävarma. Olen lähtenyt kaikkiin sijoituksiin sillä asenteella, että suuren onnistumisen mahdollisuus on pieni, keskinkertaisen onnistumisen mahdollisuus kohtalainen ja sijoituksen epäonnistumisen todennäköisyys on suuri.

Miksi sitten olen sijoittanut? Koska olen arvioinut että muutama suuri onnistuminen ja jokunen keskinkertainen kattaa epäonnistumisista tulevat tappiot. Vaikka poimin yhtiöt salkkuun, arvioin kuitenkin salkkua, en yksittäistä yhtiötä. Lisään uusia yhtiöitä, kun mielenkiintoisia tulee vastaan.

Firmojen kasvuennusteisiin ja myyntisuunnitelmiin suhtaudun lähinnä suuntaa-antavina. Ne kertovat ennen kaikkea kiinnostavia asioita yhtiön johdosta.

Suhtaudun kriittisimmin yhtiön tuotteeseen/liikeideaan sekä valuaatioon.

Tuotteen/liikeidean suhteen teen amatöörimäisen markkina-analyysin sen potentiaalista. Jos tuote ei tunnu olevan kohdillaan, en sijoita ollenkaan.

Valuaation suhteen pohdin, minkälainen on yhtiön kyky kasvattaa arvoaan. Valuaatiothan ovat järjestään ylihintaisia suhteessa yhtiön sen hetkiseen liikevaihtoon, mutta valuaatio voi olla ylihintainen myös suhteessa yhtiön potentiaaliin ylipäänsä.

Jos tuotteen ja valuaation potentiaali tuntuu natsaavan, niin tongin vähän lisää ja saatan tehdä sijoituksen.

Miksi valuaatio saa sitten mielestäni olla reilusti ylihintainen?

Start-up tai kasvuvaiheen yhtiöissä riskit ovat suuret. Tässä vaiheessa isot pääomasijoittajat tuovat rahojensa lisäksi myös ammattitaitoa, osaamista, mahdollisesti verkostoja ja antavat aikaansa yhtiön edistämiseen.

Joukkorahoituskampanjaan osallistuessani tuon pöytään hiluja, enkä mitään muuta panosta. Onkin mielestäni ok, että maksan yhtiön potentiaalista enemmän kuin sitoutunut sijoittaja.

Kiinnostavaa onkin nähdä, mitä tahoja yhtiöön omistajiksi ja johtoon on jo saatu houkuteltua. Se on yleensä huolestuttava merkki, jos ensimmäiset ulkopuoliset sijoittajat ja neuvonantajat on tarkoitus hakea joukkorahoituskampanjasta.

Joukkorahoitusfirmojen rinnalla minulla on salkussa perinteisiä pörssifirmoja ja vaikka arvioin välillä salkun kokonaisriskejä, kohtelen pääsääntöisesti niitä kahtena eri salkkuna, toisessa on joukkorahoitusfirmoja, toisessa pörssiyhtiöitä.

PS. Saan iloa ihan vaan siitä, että tongin ja tutkin yhtiöitä, vaikka jättäisinkin sijoittamatta. Pienten aloittelevien yritysten kohdalla homma hauskempaa ja mielenkiintoisempaa kuin isoja pörssiyhtiöitä tutkiessa, vaikka sekin on hauskaa.