Eikö Suomessa voi tehdä joukkorahoituskampanjoita?

Heinäkuun lopussa oli Ropecon, roolipelaajien oma festivaali, taas kerran suurempana kuin koskaan. Teemana vuoden Ropeconissa oli Uudet maailmat. Ohjelma valikoimaan kuului mahdollisuus päästä pelaamaan Trench Crusade nimistä pöytäroolipeliä. 

Trench Crusade ylitti Ylen uutiskynnyksen, koska peli on kerännyt paljon rahaa ja kehittäjä on suomalainen Tuomas Pirinen. Pirinen onnistui keräämään Yhdysvaltalaisen Kickstarterin kautta yli 3 miljoonaa dollaria yli 20.000 tukijalta (backer) ja sen päälle toiset kolme miljoonaa jälkirahoituksilla. Liekö Tuomas Pirisen vai Ylen moka, mutta artikkelissa, harmitellaan virheellisesti, että Suomesta käsin ei voi tehdä joukkorahoitusta arpajaislain takia.

Suomessa voi hyvinkin tehdä joukkorahoituskampanjoita ja täällä on muutamia verrattain suuriakin kampanjoita toteutettu, mutta ei Trench Crusaden potti on kunnioitettavan suuri, jopa kansainvälisillä markkinoilla. Suoraan kansainväliseen yleisöön vetoavalle englanniksi luodulle Trench Crusadelle Kickstarter oli hyvä valinta. Samanlaista summaa ja yleisöä peli ei varmasti mitenkään olisi voinut tavoittaa keräämällä rahoitusta suomalaisella alustalla. 

Jos Suomessa voi tehdä joukkorahoituskampanjan, niin miksi jutussa väitetään muuta? Koska Suomessa vain yleishyödylliset toimijat voivat ottaa vastaan lahjoituksia tukijoilta. Suomessa joukkorahoittajat ovatkin pääasiassa ennakko-ostajia tai sijoittajia, eikä pelkkä tuen osoitus kiinnostavalle tuotteelle tai palvelulle ole mahdollista, siihen pitää liittyä vastike. 

Kickstarterin alustalla taas on mahdollista tehdä vaikkapa vain dollarin lahjoitus kiinnostavalle projektille ilman minkäänlaista vastiketta, vaikka kyseessä olisi minkälaisesta rahantekokoneesta, joka varoja kerää.  

Keräisivätkö suomalaiset luovat yksilöt, ideanikkarit ja innostujat joukkorahoituksen kautta enemmän kampanjoillaan, jos niitä olisi mahdollista tukea vastikkeetta? Todennäköisesti, mutta se vaatisi lainsäädännön uudistamista ja se on pitkän tien takana. Siihen asti isommat ja kansainvälisemmät projektit hakevat joukkorahoituksensa kansainvälisiltä alustoilta.

Demokraattinen talous ja joukkorahoitus

Joukkorahoitus on yksi demokraattisen talouden muoto. Tämä ajatus juolahti mieleeni aamulenkillä koiran kanssa. Olen hiljattain lukenut tanskalaisen Pelle Dragstedin kirjan "Pohjoismainen sosialismi - Kohti demokraattista taloutta". 

Kirjassa Dragsted argumentoi demokraattisemman talouden puolesta ja pyrkii valaisemaan esimerkein, miten taloutemme varsinkin pohjoismaissa sisältää runsaasti sosialistisia ja demokraattisia piirteitä, joskin kapitalistisen hegemonian puserruksessa suunta on kohti kapitalistisempaa ja oligarkkisempaa taloutta. Vastavoimana hän esittää mm. demokraattisen sektorin laajentamista, kriittisen infrastruktuurin valtiollistamista, julkista jakamistaloutta sekä henkilökohtaista omistusoikeutta omaan dataan. 

Teoksessa kosketetaan alustatalouttakin, mutta lähinnä monikansallisten alustayhtiöiden kritiikin myötä. Dragsted tunnistaa hyvin pääoman eli rahan merkityksen taloudellisen hyvinvoinnin taustalla sekä yritysten menestystekijänä. Kirjan lopussa listataan kymmenen uudistusehdotusta ja yhtenä niistä on pääoman saatavuuden parantaminen demokraattiselle sektorille ja konkreettinen toimenpide olisi perustaa julkinen osuustoiminnan sijoitusrahasto, joka pääomittaisi demokraattisia osuuskuntia.

Joukkorahoitusta ei mainita tai käsitellä. Joukkorahoitus onkin rahoitussektorin edelleen marginaalinen osa. Vähän niin kuin demokraattiset yhtiöt ovat yritysten joukossa marginaalissa. Joukkorahoitus olisi kirjaan kuitenkin sopinut juuri sen demokraattisuuden vuoksi. 

Joukkorahoituksen avulla voidaan kerätä pääomaa, siis yksinkertaisesti rahaa, tärkeisiin projekteihin. Kuka sitten päättää, mikä on tärkeä projekti? Päätöksen tekevät Minna Meikäläiset Matti Miljonäärin sijaan. Esimerkiksi 19 Meikäläistä on jo saanut kasaan tarvittavat 300 euroa uuden ilmastojärjestön alullepanoon, 10 elokuvan ystävää on kerännyt 1000 euron minimitavoitteen Vierailu lyhytelokuvaan varten ja 37 kirjojen ystävää on laittanut omistaan likoon Lukemisen voima -hankkeen toteuttamiseen.

Nopeasti voisi ajatella, että kyse on pienistä summista ja vain muutamista ihmisistä. Nämä ovat kuitenkin oikeita projekteja, joille on oma pieni yleisö ja jotka nyt voidaan toteuttaa joukkorahoituksen ansiosta. Toteuttamiseen ei tarvita kuin muutamia ihmisiä ja kohtuullinen summa raha. Esimerkiksi 100 eurolla saa Vierailu lyhytelokuvan lopputeksteihin oman nimen, linkin elokuvan katselua varten sekä kutsun kahdelle elokuvan ensi-iltaan. 

Ps. Dragstedin kirjan käännöksen on kustantanut Vastapaino, osuuskuntaomisteinen kotimainen tieto- ja tiedekustantamo. Osuuskunnan jäseneksi voi liittyä maksamalla 20 euron suuruisen jäsenmaksun ja jäsenet saavat 20% alennuksen Vastapainon verkkokaupan tilauksiin. Jäsenmaksu maksetaan vain kerran liittyessä, joten jos olet innokas lukemaan ja haluat tukea suomalaista kirja-alaa, niin jäsenyys maksaa itsensä takaisin jo sadan euron tilauksella.